Tree Farm - Metsätila etenee

Metsätilablokit on leikattu. Keittiön välikössä iso design wall, jonne olen asetellut blokit sitä mukaa, kun ne valmistuvat.

Design wall on yksinkertaisesti verhovaijeri, johon olen ripustanut klipseillä vanhan tilkkutyön nurinpäin, ja siihen taas blokit nuppareilla.

Näiden blokkien leikkaaminen ja ompeleminen on ollut vähän hankalaa. Helpottaa kun näkee koko ajan, missä kohtaa on menossa. Teossa olevan työn blokkeja on muutenkin mukava katsella, ja design wallilla niitä voi käydä kurkistamassa halutessaan.

Nyt on menossa puunrunkojen applikointi. Säilytän keskeneräisten töiden palasia ja silppuja tarjottimilla. Minulla on näitä euron tarjottimia toista kymmentä, ja yli puolet on käytössä. Tarjottimet eivät vie tilaa: ne ovat päällekkäin kaapissa. Mallineet, langat ja kangaspalat ovat aina valmiina, kun tulee äkkitarve (elokuva, kiltaan lähtö...).

Vasemman puoleisella tarjottimella ovat silput ja kaavat, oikealla on tarjotin elokuvan katsomiseen.

Telkkaritarjottimelta puuttui yksi tärkeä asia: rakkolaastari (fiskarsien oikealla puolella). Kädet ovat talven jäljiltä taas aivan hirveässä kunnossa. Sormien pikku haavoja on pakko paikkailla, että pystyy tekemään käsitöitä. Tämä rakkolaastari on ainoa, joka tehoaa minuun sormiini. Tuosta palasta saa kaksi sormilaastaria. Tikkaamisessa se ei valitettavasti estä neulan läpi menoa. Pehmentää mutta ei estä.

Rästitikkausta

Jouluna laitoin sängyn päälle käyttämättömän tilkkupeiton. Otin siitä pinosta, missä on valmiita. Reunat ja osa blokeista olivat ilman tikin tikkiä. Puolet tikkaamatta!

Pari vuotta sitten paniikkitikkasin tätä ennen näyttelyä ja näyttelyn jälkeen piilotin kaappiin. Nautin käsintikkaamisesta. Ensimmäisten tikkien ompelu on huumaavaa, mutta kun on iso peitto, urakka tuntuu joskus ylivoimaiselta. Silloin on parasta piilottaa työ kaappiin ja toivoa, että hyvä haltija hoitaa homman.

En ole niitä, joiden on pakko ommella valmiiksi kaikki aloitukset. En todennäköisesti mahtuisi sisään. Mutt jos saan työn näin pitkälle, teen sen valmiiksi. Täytyy myöntää, että kaapissa on toinenkin, josta puuttuu vähän tikkausta, mutta vain vähän. On hyvä olla varalla, jos ei ole mitään muuta käsityötä.

Malli oli vuoden 2005 American Patchwork & Quilting -lehdessä. Huomasin peiton heti ja tiesin, että tämän vielä ompelen. Vähän oikasin, kuten kuvasta näkyy, mutta lisäsin kolme uutta blokkia.

Välikaitaleisiin tikkasin palmikkoa, muualle olen ommellut tällaista kikerrystä. Ei tarvitse merkitä millään tavalla. Tässä työssä olen käyttänyt useamman värisiä tikkauslankoja, jopa punaista. Kaikki sulautuvat sekaan.

Minulla oli siniset kertakäyttökäsineet kädessä, kun kuvasin. Ei tilkkutyön takia, vaan käsivoiteen, eivät tietsikan näppäimet lähmäänny. Tuli ihan forensic-olo. Näin CSI:ssakin otetaan kuvia siniset käsineet kädessä.

Urban-blokit valmiina entäs nyt

Kaikki urban-blokit ovat olleet valmiina jo piemmän aikaa. Olen kiertänyt blokkipinon kaukaa. Rimakauhu iski.

• Onko mukana väriltään täysin vääriä blokkeja? Myrkyn vihreä, tumma oranssi...
• Miten asettelen blokit? Mitä yksinkertaisempi blokki, sen enemmän vaihtoehtoja. Siltä ainakin tuntuu.

Tässä vaiheessa työ näyttää 70-luvun vahakangasnäytteiltä, mutta minä uskon tähän. Kyllä tästä vielä kaupunkinäkymä tulee. Blokkeja pitäisi nyt vaan käännellä ja testata. Urakka tuntuu toivottomalta ja vaatisi aikaa.

Edellisessä kodissa laitoin blokit olohuoneen lattialle ja menin katselemaan työtä portaiden raoista. Sieltä sai etäisyyttä ja oivan kuvakulman työhön.

Jos odottelisi kesää, nurmikolle on niin ihana levittää blokkeja.