24.11.13

Ompelulangasta ja lukijan loistovinkki


Melkein kaikki tilkkutyöt ompelen valkoisella langalla. En ihan valkoisella, vaan melkein valkoisella. Jos on paljon kirkkaan valkoista, käytän kirkkaan valkoista lankaa, ja tummaan pohjakankaaseen tietysti mustaa.

Ompelen puuvillalangalla. Viisaammat sanovat, ettei sillä ole merkitystä onko puuvilla- vai polyesterlanka. Puuvilla vain tuntuu mukavalta.

Kun on into päällä, lanka tuppaa loppumaan kaiken aikaa. Puolat ovat ihan liian pieniä tilkkutöihin ja erityisesti tikkaukseen. Jossain ompelukoneissa näyttää olevan jumbopuolat. 



Ostan välillä ison rullan lankaa ja laitan sen rullanpitimeen ompelukoneen viereen. Sitten ajan sivuvaunun kanssa konepelti auki. Kun saisi puolan samalla lailla koneen viereen.

Yhdessä tilkkulehdessä oli hyvä vinkki. Kirjoittaja osti samalla kertaa kaksi rullaa lankaa ja puolasi toisen rullan saman tien. Lankaa yhtä paljon puolalla ja rullalla! Hienoa.

Olen odottanut, että pääsen lankaostoksille. Viikonloppuna ostin lankaa, kaksi rullaa.

Toinen rulla piti nyt puolata kokonaan. Käytin kaikki yhdeksän vapaata puolaa. Kymmenennessä oli mustaa lankaa. Puolat eivät riittäneet. Lankaa jäi vielä paljon puolarullalle. Ei ihme että puola on aina tyhjä. Ehän siihen mahdu mitään.


Sitten otin esiin samalla matkalla ostamani palan Marimekon kangasta,  mistä piti ommella pöytäliina veljentytölle. Kirkkaan valkoinen pohja! Eikä yhtään vapaata puolaa. (Purin sen mustan puolan, kun siinä oli mukamas vähemmän lankaa.)

Täytyy hankkia lisää puolia, että saa aikaan kunnon rivin. Kirjoitin puolarullaan ylös paljonko siitä tuli. Katsotaan paljonko tulee kaikkiaan. Ompelukoneet on suunniteltu väärin. Jos ylä- ja alalankaa kuluu yhtä paljon, pitäisi rullan ja puolan olla samankokoisia.








17.11.13

Murtumia


Hankin jokin aika sitten Kathy Doughtyn kirjan Making Quilts. (Jokin aikaa sitten! Viime viikolla oli yksi "jokin aika sitten"-tapaus. Oli tapahtunut ennen vuotta 2006. Jokin aikahan se oli silloinkin.) 


Tämä työ, Fractured, kolahti heti. 


Pidän kovasti tällaisista blokeista. Kaksi suorakulmiota leikataan summan mutikassa vinoon ja ommellaan. Siten vähänä trimmataan. Helppoa kuin heinänteko.


Seinällä on tähän astinen saavutukseni. Kankaita olen leikellyt huolettomasti. Tähän olen laittanut myös joitain vanhoja pikkukukallisia. Kuvio on aika raju ja kun mukana on tummia värejä, eivät pikkukukalliset näytä yltiöromanttisilta.

Sininen näyttää tässä vaiheessa pahalta. Mitä silmät ei nää, sen näkee kamera. Ehkä se istuu myöhemmin. Katsotaan. Aina on sinisen kanssa ongelmia!