Biscornuneulatyyny

Joulun välipäivinä kädet kaipasivat pientä ommeltavaa, ja muistin nämä biscornut. Nimi on huikea! Kyseessä on kahdeksankulmainen epämääräinen rakenne.

Kuvassa on kolme valmista biscornuneulatyynyä pukin ja possun seurassa. Pukki ja possu tahtoivat vielä kuvaan ennen laatikkoon joutumista.

Tässä nämä kahdeksankulmiot ovat lähikuvassa. Näitä syntyi yksi kappale yhden elokuvan aikana.

Netistä löytyy monta mainiota biscornuohjetta (Quiltsalott, Made by Eva).

Aluksi näyttää vähän monimutkaiselta, jos ei ole näitä ennen ommellut. Ohjeet ovat  yksinkertaistettuna:

1. Leikkaa kaksi kangasneliötä (käytin 4½ ja 4":n neliöitä).
2. Merkitse saumanvarat ja jokaisen sivun keskikohta.
3. Asettele toisen neliön keskikohta toisen neliön kulmaan.
4. Ompele, käännä, täytä ja laita nappi.

Aloitin ensimmäisen neulatyynyn ompelun koneella, mutta vaihdoin käsinompeluun. Kulmissa joutuu niin paljon vääntämään, että on helpompi ommella käsin.

Eityisesti biscornuneulatyynyt näyttävät olevan ristipistoilijoiden suosiossa. Ihailin tätä Finishing School biscornua. Kangas helpottaa terävien kulmien ompelua. Mutta eivät nämä ole hassumpia tilkuistakaan.

Mallia voi jalostaa ompelemalla neulatyynyt tilkkutyöneliöistä. YouTubesta löytyy Carolyn Forsterin video, missä hän ompelee ihania biscornuja. Katso ja nauti.

Ompelulangasta ja lukijan loistovinkki

Melkein kaikki tilkkutyöt ompelen valkoisella langalla. En ihan valkoisella, vaan melkein valkoisella. Jos on paljon kirkkaan valkoista, käytän kirkkaan valkoista lankaa, ja tummaan pohjakankaaseen tietysti mustaa.

Ompelen puuvillalangalla. Viisaammat sanovat, ettei sillä ole merkitystä onko puuvilla- vai polyesterlanka. Puuvilla vain tuntuu mukavalta.

Kun on into päällä, lanka tuppaa loppumaan kaiken aikaa. Puolat ovat ihan liian pieniä tilkkutöihin ja erityisesti tikkaukseen. Jossain ompelukoneissa näyttää olevan jumbopuolat. 

Ostan välillä ison rullan lankaa ja laitan sen rullanpitimeen ompelukoneen viereen. Sitten ajan sivuvaunun kanssa konepelti auki. Kun saisi puolan samalla lailla koneen viereen.

Yhdessä tilkkulehdessä oli hyvä vinkki. Kirjoittaja osti samalla kertaa kaksi rullaa lankaa ja puolasi toisen rullan saman tien. Lankaa yhtä paljon puolalla ja rullalla! Hienoa.

Olen odottanut, että pääsen lankaostoksille. Viikonloppuna ostin lankaa, kaksi rullaa.

Toinen rulla piti nyt puolata kokonaan. Käytin kaikki yhdeksän vapaata puolaa. Kymmenennessä oli mustaa lankaa. Puolat eivät riittäneet. Lankaa jäi vielä paljon puolarullalle. Ei ihme että puola on aina tyhjä. Ehän siihen mahdu mitään.

Sitten otin esiin samalla matkalla ostamani palan Marimekon kangasta,  mistä piti ommella pöytäliina veljentytölle. Kirkkaan valkoinen pohja! Eikä yhtään vapaata puolaa. (Purin sen mustan puolan, kun siinä oli mukamas vähemmän lankaa.)

Täytyy hankkia lisää puolia, että saa aikaan kunnon rivin. Kirjoitin puolarullaan ylös paljonko siitä tuli. Katsotaan paljonko tulee kaikkiaan. Ompelukoneet on suunniteltu väärin. Jos ylä- ja alalankaa kuluu yhtä paljon, pitäisi rullan ja puolan olla samankokoisia.

Murtumia

Hankin jokin aika sitten Kathy Doughtyn kirjan Making Quilts. (Jokin aikaa sitten! Viime viikolla oli yksi "jokin aika sitten"-tapaus. Oli tapahtunut ennen vuotta 2006. Jokin aikahan se oli silloinkin.) 

Tämä työ, Fractured, kolahti heti. 

Pidän kovasti tällaisista blokeista. Kaksi suorakulmiota leikataan summan mutikassa vinoon ja ommellaan. Siten vähänä trimmataan. Helppoa kuin heinänteko.

Seinällä on tähän astinen saavutukseni. Kankaita olen leikellyt huolettomasti. Tähän olen laittanut myös joitain vanhoja pikkukukallisia. Kuvio on aika raju ja kun mukana on tummia värejä, eivät pikkukukalliset näytä yltiöromanttisilta.

Sininen näyttää tässä vaiheessa pahalta. Mitä silmät ei nää, sen näkee kamera. Ehkä se istuu myöhemmin. Katsotaan. Aina on sinisen kanssa ongelmia!

Täydellinen päivä

Käytin yhden jäljelle jääneen kesälomapäivän. Koti oli siivottu aamulla puoli kahdeksan. Aurinko paistoi ja oli lämmintä.

Kahdentoista paikkeilla soi ovikello. Posti toi Amazonista tilaamani kirjat! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kävi näin! Aina olen hakenut postista tai tullipostista. Kyllä elämä on helppoa!

Kirjoissa yksi edustaa perinteistä  (käytetty, maksoi 3 euroa), toinen uutta ja kolmas modernia tilkkutyötä. Mikään ei ole uusi kirja, mutta nämä ovat vain jääneet tilaamatta. Käytettynä ostettu kirja on aivan kuin uusi; ei varmaankaan ole ollut tilkkuilijalla.

Treasury of American Quilts on vuodelta 1995, mutta samannäköisiin töihin törmää tämän päivän lehdissä.

Kathy Doughty tekee isoja blokkeja ja käyttää värejä, siis käyttää värejä. Kirja on ilmestynyt tänä vuonna.

Modern Blocks on vuodelta 2011. Kirjassa on 99 eri suunnittelijoiden suunnittelemaa modernia blokkia. Uutta ja silti vanhaa. On ihana selata blokkeja ja miettiä miten niitä käyttäisi.

Sitten sohvalle haaveilemaan kirjapinon kanssa.

Piip, piip, piip, piip, piip, piip

Näissä hommissa silitysrauta on tärkeä työkalu. Se on päällä melkein aina ommellessa. Välillä tuntikausisa.

Vanha rauta meni lepotilaan ja alkoi taas lämmetä, kun sitä heilutti. Lopulta se raukka meni hyvin palvelleena lopulliseen lepotilaan.

Ostin uuden raudan. On tehokas: 2400 wattia ja höyryä  riittävästi. On vähän painavampi, ihan hyvä. Tämäkin menee lepotilaan. Mutta se piippaa mennessään: piip, piip, piip, piip, piip, piip!  Voisin ymmärtää yhden piippauksen, voisin ymmärtää kaksi, jopa kolme piippausta, mutta kuusi! Piippaus voi olla turvatekijä tavalliselle raudan käyttäjällä,  mutta tilkkuilijalla silitysrauta on yleensä metrin päässä. Pieni huokaus riittäisi, eikä sekään olisi tarpeellinen.

Lepotila alkaa, kun olen silittämättä kahdeksan minuuttia. Nykyisin ompelen koneella jonkin aikaa, sitten alan odottaa piippausta ja siirryn äkkiä silityslaudan ääreen.

Välillä rytmitän työt esimerkiksi 15:n tai 30:n minuutin pätkiin. Ompelen 15 minuuttia uutta ja kivaa työtä ja sitten 15 minuuttia toista, joka on tylsä tai tylsässä vaiheessa. Kahdeksan minuuttia on liian lyhyt aika rytmittämiseen. Menee stressiompeluksi.

Manuaalia minulla ei tietenkään enää ole. Silitysrauta! Maailmasta saisi olla mieluummin manuaali.


Tiedän, mitä tarkastan, kun hankin seuraavaa rautaa.

Vähän disainia meikäläisenkin töihin

Tikkasin television ääressä ja sohvapöydällä sattui olemaan lahjaksi saatu matala Aalto-maljakko. Laitoin siihen langat, neulat ja muut tarvikkeet. Tämä on paras käsityökori koskaan! Langat pysyvät erillään omissa lokeroissaan eivätkä sotkeudu. Lankaa voi vetää ja rulla pysyy paikallaan. Sopivan kompakti, vain tarpeellinen mahtuu mukaan.

Tämän päivän Hesarissa kerrotaan, että Alvar Aallon alkuperäinen nimi maljakolle oli eskimonaisen nahkahousut! Todella monikäyttöinen maljakko.

Urban vai urbaanimpi

On lämmin syyspäivä. On aika levittää kaikki Urban Blockit nurmelle ja tehdä välitilinpäätös. Ovatko värit hyvät vai pitääkö lisätä sinistä? Asetellaanko blokit kuten mallissa vai olisiko muu asettelu parempi?

Tässä blokit on asetelu alkuperäisen mallin mukaan.

Nyt blokit ovat kaikki samoin päin. Ero ei ole suuri, sitä ei näkisi paljaalla silmällä. Näen tässä versiossa kerrostaloja. Tämä on ehdottomasti urbaanimpi. Jatkan näin. Nyt voin päräyttää neljä blokkia yhdeksi isoksi blokiksi.

Värien kanssa pitää olla tarkkana. Tästähän piti tulla sininen peitto. Kohta olen samassa tilanteessa kuin ennenkin: kaikki värit käytössä.

Sohvatyynyn päällinen hanhenkulmista

Tilanne oli edelleen tämä. Ompelen lentävien hanhien kulmaan aina tuplasauman ja saan siitä ylimääräisen kahden kolmion neliön. Niitä on kertynyt.

Ompelemani Lentoon-peiton kulmat ovat tässä. Niistä saisi sohvatyynyn.

Trimmattuna neliöt ovat 3/4". Ostin Annelta Pienestä tilkkukaupasta leveää taustakangasta. Kangas on aivan liian kaunista taustaksi. Se sopii mainiosti näiden rusehtavien pikkuneliöiden kanssa. Neliöt yhteen ja vähän kaitaletta väliin.

Käytän pieniin töihin vanun jämiä. Harsin palat yhteen isoilla pistoilla. Muutama kuukausi sitten hankin teippiä vanupalojen yhdistämiseen. Teippi on 1,5" leveää ja kiinnitetään silittämällä. Helppoa kuin heinänteko! Eikä tule vanumöykkyjä kuten ommellessa.

Kaappiin oli kertynyt kolme purkkia suihkutettavaa liimaa. Olin ostanut varoiksi uutta, mutta jättänyt vanhat käyttämättä. Liima on vähän hankala käyttää pienissäkin töissä. Se kun tarttuu! Työ sujuu hiukan helpommin, kun taittaa päällyskankaan puoliksi ja asettelee ensin toisen puolen paikalleen, sitten toisen. Onhan tämä paljon nopeampaa kuin harsiminen tai hakaneulojen laittaminen. Ei-kivoista vaiheista pitää päästä nopeasti ohi.

Tikkasin tyynyn koneella.

Tylsää sinistä sängyn päälle tai kaappiin

En ole sininen ihminen kuten monet ystävistäni (vink vink Anne). Ihailen Annen ja muiden sinisiä töitä, mutta omat tekeleeni eivät kehity alkua pitemmälle. En osaa yhdistää sinistä muihin väreihin. Kaikki yhdistelmät näyttävät tylsiltä.

Nyt on tarkoitus ommella tylsä haalean sinivalkoinen peitto käytettäväksi helteisenä kesänä. Olen kerännyt vaalean sinisiä kankaita, koska minä nyt kerta kaikkiaan tarvitsen sinisen peiton!

Blokki on Urban Block McCall's Quiltingin sivuilta. Malli ei ole uusi, olen ihaillut sitä jo jonkin aikaa. Ohjeissa blokki on keltavalkoinen, mutta minä näin sen heti sinivalkoisena. Ihana blokki: todella helppo ommella kahden tuuman kaitaleista ja neliöistä mutta silti näyttävä. Laitan sekaan vähän ruskeaa, vihreää ja oranssia, mutta yritän pitää yleisilmeen sinivalkoisena. Kokeilkaa ihmeessä tätä blokkia!

Kuvassa blokit ovat sängyn päällä. Valmis peitto sen sijaan ei yleensä ole. Sängyllä ei yleensä ole mitään peittoa, vaikka niitä on kaapit täynnä.  Leikkaamme hyvää kangasta pieniksi palasiksi, ompelemme palat uudestaan yhteen ja teemme tilkkupeittoja, joita emme edes käytä sängyn päällä!

Herkullista munakoisoa

Tätä työtä olen katsellut pitkään. Pam Bono Designin From The Earth -työssä on isoja komeita vihanneksia: tomaatteja, paprikoita, munakoisoja. Herkullista! Kesä on aluillaan, ja viljelykausi alkamassa. Nyt on aika aloittaa.

Reunusta lyhdyt

 

 Kiinalaiset lyhdyt odottavat reunusta. Olen ostanut pari reunakangasta. Eivät sovi. Väritys on niin vahva, ettei mikään väri sovi, ei edes musta. Pitäsikö ommella pieniä lyhtyjä?

Valumia, värjäytymiä ja haalistumia valmis!

Tämä työ oli nopea ommella, mutta tikkausta se odotti useamman vuoden. Nyt on viimeinenkin langanpää päätelty, ja työ on virallisesti valmis. Marja-Liisa ja Maisa esittelvät. Yleensä en keksi peitoille nimiä, mutta tämä oli helppo. Valumia, värjäytymiä ja haalistumia.

Hulpiot ommeltu

Nyt on käytetty kaikki pitemmät reunapalat. Täytyy ostaa uutta kangasta, jos aikoo ommella lisää hulpiotöitä. Viimeisistä ompelin äidille sohvatyynyn päällisen.

Talvessa on yksi hyvä juttu. Ulkona saa hyviä kuvia!

Tikkasin tyynynpäällisen ompelukoneella vapaaompelulla. Tämä oli ensimmäinen kerta. Hulpio on sen verran tiukkaa kangasta, että sen tikkaaminen käsin olisi ollut raskasta. Ja kestänyt kuukausia!

Jälki ei ole tasaista: pistot eivät ole samanpituisia eivätkä ompeleet kaarra pehmeästi, vaan mukana on runsaasti teräviä kulmia. Siitä huolimatta olen aika tyytyväinen.

Kun ensimmäisen kerran kokeilin vapaavarrella ompelua, ajattelin ettei tästä tule koskaan mitään. Jälki oli hirveää. Useamman tunnin yhtäjaksoisen ompelun jälkeen pistot olivat rauhoittuneet sen verran, että uskalsin aloittaa tyynyn tikkaamisen.

Hulpiokivaa

Sohvatyynyihin pitäisi saada uudet päälliset.

Otin hulpiolaatikon esiin ja etsin kaikki yli 60 cm pituiset kaitaleet. Killassa Maisa teki muutama vuosi sitten hulpiotöitä, ja minäkin innostuin leikkelemään kankaan reunuksia. Leikkaan useimmista uusista kankaista 1,5 tuuman kaitaleen talteen.

Hulpiot pikku väripompuloineen ovat usein kauniimpia kuin itse kangas. Valkeat hulpiot tuovat töihin raikkautta. Tästä näkee myös minkälaisia kankaita käyttää. Varastossani oli vain muutama sininen hulpio. Sininen on kaunis väri, mutta en osaa yhdistää siihen mitään. Muita värejä ei tarvitse yhdistellä, senkun laittaa vaan!

Hulpioita näyttää aina olevan paljon, mutta ne hupenevat nopeasti. Juuri ja juuri sain kaitaleet riittämään yhteen tyynynpäälliseen.

Ompelen kaitaleet pohjakankaalle. Ensimmäinen kaitale ylös hulpio yläpuolella. Mittaan viivaimella, että kangasta näkyy 3/4 tuumaa ja lisään seuraavan kaitaleen. Ompelen tikin hulpion yläreunaan. Käytän raidallista tai ruudullista pohjakangasta, jotta rivit pysyvät suorassa. Hulpio tuppaa käyristymään, jollei sitä pakota ruotuun. Käytin sprayliimaa kiinnittämiseen nuppineulojen sijasta.

Minulla oli kaapissa kaksi sprayliimapurkkia vuosikaudet. En osannut käyttää niitä mihinkään. Nyt olen ottanut ne käyttöön. Nuppineulojen pistäminen tiukkaan hulpioon oli hankalaa. Sprayliima oli paljon helpompi käyttää.

 Ompelen koneella hulpioreunan parin millin päästä reunasta alla olevaan kankaaseen ja pohjakankaaseen.

 Tässä vielä tämänpäiväinen ja toinen aikaisemmin ommeltu. Molemmat odottavat tikkausta.

Ainut hankala vaihe hulpiotöissä on tikkaaminen:  hulpio on tiukkaa kudosta, siihen vielä tukikangas. Haaveilen tikkaavani nämä ompelukoneella.

Väriterapiaa, tilkkutyön vaikein vaihe ja mitä tilkkuilijan mies saa kestää

Piti tulla kevät, mutta tulikin lunta yli 20 cm. Aurinko sentään paistaa!

Sain taas annoksen väriterapiaa.  Kun ompelin palasia yhteen jokin aika sitten, huomasin miten innostuin punaisesta. Ja taas! Punaisen kanssa työskentely piristää. Täytyy muistaa käyttää punaista muutenkin. Saisikohan töissä pöydälle tai seinälle jotain punaista!

Mies piteli peittoa kuvauksen aikana. Se on helpoimpia asioita tilkkuilijan miehen elämässä. Niitä muita ovat mm

• kangaskasat odottamattomissa paikoissa
• vanurulla vaatekaapissa
• langanpätkät vaatteissa
• matkareittien suunnittelu tilkkukauppojen kautta ja odottelu kaupan edessä 

Onneksi tilkkukankaat ja -kirjat eivät maksa mitään, joten rahanmenoa ei tule, eikä sitä tarvitse edes mainita.

Neuloja häviää hirveitä määriä. Tikkaus- ja applikaationeulat ovat aina loppu. Jos mies tietäisi, ei kyllä kulkisi sukissa kotona.

Ei tilkkuilijalla itselläänkään aina ole helppoa. Yksi pahimmista paikoista on reunus. Mitä kangasta laitan reunukseen? Blokkeihin löytää yleensä kankaat, mutta reunus on mahdoton. Kaapissa ei koskaan ole sopivaa kangasta. Ei vaikka niitä on ostanut työn edetessä moneen kertaan. Killassa on melkein joka kerta joku kyselemässä muilta apua reunusasiassa.

Toinen ahdistava asia tilkkuilijan elämässä on kangasvarasto. Muut kun eivät ymmärrä miksi kangasta pitää ostaa lisää, vaikka sitä on pari kaappia täynnä. Oletteko kuulleet laulun 100 ways to hide your stash? Debbie Sews Retro -blogista löytyy videoclippi. Kannattaa katsoa.

Näen punaista uuh!

Ompelin kiinalainen lyhty -blokkeja yhteen. Vadelman punaista, oranssin punaista... nam! Kuvio ei hirveäsi erotu. Se oli tarkoituskin, mutta olisi ehkä vähän enemmän voinut näkyä.

Lentävät hanhet odottamassa tikkausta

Tähän on koottu jämähanhet. Työn koko on 75x75 cm. Blokkeja on vielä vähän jäljellä.

Lentävät hanhet on mieliblokkejani. Se on helppo ja nopea ommella. Se on monikäyttöinen.Värejä vaihtelemalla se on aivan eri näköinen. Ompelin vaaleita hanhia tummalla pohjalla, ehkä ensi kerralla tummia hanhia vaalealla pohjalla.

Ensimmäistä kertaa käytin sprayliimaa kerrosten yhdistämiseen. Tarkoistus on tikata käsin. Saas nähdä kulkeeko neula!

Kirjoitin jokin aika sitten, että tästä lähtien silitän saumat auki. Vannomatta paras. Saumat oli pakko silittää terävästä kulmasta poispäin.

Lentäviä hanhia suoraan koneesta

Pari vuotta sitten olin ompelemassa Spiders Web -peittoa. Tiedättehän: tuhansia lentävä hanhi -blokkeja suorassa kulmassa ja 45 asteen kulmassa. En osannut ommella yhtäkään siistiä valmista blokkia, niimpä minulle jäi satoja lentäviä hanhia. Niistä saa nopeasti vaikka mitä.

Käytän melkein joka työssä mustaa ja valkoista. Mielestäni niillä saa raikkaan näköisiä blokkeja.

Hankin pari vuotta sitten Angler 2 -viivaimen, joka teipataan ompelukoneen jalan alle. Sen avulla on helppo ommella kulmasta kulmaan.  En ole tätä aikaisemmin käyttänyt, mutta kun edessä piti olla  vuosisadan kulmasta kulmaan -urakka, etsin ja otin käyttöön. Hyvä on! Yleensä viivojen vetelemiseen menee yhtä kauan aikaa kuin ompelemiseen. Nyt ei tarvinnut vetää yhtään viivaa ja tuli vain pari suutaria.

Silitän hanhiblokkien korvat ennen kuin leikkaan ylimääräiset alta pois. Vino sauma on helpompi silittää, kun siinä on tuki alla. Samalla pystyy tarkastamaan. että kulma on todella suorakulma.  Luin jostain ja hyvin toimii. Sitten vain keksimään, miten hanhet yhdistetään.

Saumat auki ja jämät järjestykseen

 

Olen tehnyt kaksi isoa päätöstä:

1. Prässään saumat auki. Kun aloitin tilkkutöiden ompelemisen, avasin saumat. Sitten luin, että saumoja ei saa avata. Tapahtuu kauheita. Vanu tulee läpi saumasta ja paahtoleipä palaa. Nyt monet designerit ja tilkkutietäjät avaavat saumat. Se on luvallista! Saumasta tulee litteä. Hyvästi möykyt!
2. Laitan jämät järjestykseen. Olen koukussa Fabric Therapy -blogiin. Käyn ihailemassa Teresan varastointisysteemiä. Minulla on kaksi laatikollista jämäpaloja, joita käytän hyvin harvoin. On epämiellyttävää kaivella ruttuisia paloja, jotka ovat rispaantuneet ja täynnä langanpätkiä. Erityisesti inhoan pitkiä kaitaleita, joiden toinen pää ei edes irtoa kangaspallosta. Kuvassa on flying geese -kulmapaloja, koko 1,5-2,5 tuumaa. Silitän, järjestän ja käytän.